Kunniakäynti Annikki Teivaalan haudalla 6.9.2021

70-vuotisjuhlavuonnamme tuli kuluneeksi myös sata vuotta lippukuntamme ensimmäinen lippukunnanjohtajan - todellisen tiennäyttäjän - syntymästä. Päätimme kunnioittaa hänen työtään lippukuntamme hyväksi viemällä kukkatervehdyksen hänen haudalleen.

Kymmenen Ilvestyttöä viisivuotiaasta liki seitsemänkymppiseen lähti mukaan. Nykyisen lippukunnanjohtajan Maria “Airam” Tammen sanojen jälkeen laskimme kukkalaittteen ja kynttilät haudalle, lauloimme yhdessä Partiolaisten iltavirren  - sillä sävelellä jolla me edelleen sitä laulamme - ja kuulimme vanhassa historiikista luetun kuvauksen Annikista ja hänen viitoittamastaan partiopolusta jota vuosikymmenien aikana on lukematon määrä ilvestyttöjä kulkenut. 

Ja eihän mikään tapahtuma olisi aito ilvestyttötapahtuma, ellei herkuttelu kuuluisi ohjelmaan. Tammien peräkontista löytyi kahvit, teet ja suuhunpantavaa, ja kielenkannat pääsivät laulamaan kun samanaikaisesti muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevaa - jatkuuhan Annikin työstä versonut harrastus - tai elämäntapa edelleen.

Mukana Mukke, Mersu, Saku, Evita, Jari, Airam, Krista, Laurenzia, Kasperi ja Iivari

Kuvat: Jari ja Maria Tammi

Teksti: Laurenzia Mäntysalo

Eurojen etsintää

 

Jokaisessa yhdistyksessä on taloudenhoitaja, mutta se on melko näkymätön pesti. Täällä kirjoittelee Jenni, Iltyjen taloudenhoitaja. Olen ollut Ilvestyttö ekaluokkalaisesta asti, 27 vuotta! Välillä olin kuitenkin yli 10 vuotta aktiivinen Tampereen partiolaisissa ja Tervaksentekijöissä Hervannassa. Edelleen jatkan seikkailijajoukkueen vetämistä Hervannassa mutta nyt myös aktiivisemmin seuraamassa Ilvestyttöjen tekemistä.

En ole ikinä tehnyt partiossa mitään rahoihin liittyvää, koska hyvä ystäväni, myös partiolainen, on kirjanpidon ammattilainen, niin hän on hoitanut kaikkien projektieni taloushallinnon. Nyt kun siviilitöissäni hyppäsin yliopistolta teollisuuteen, minua alkoi kuitenkin kiinnostaa, miten euroja lasketaan. Onnen kantamoisena Ilvestytöistä kysyttiinkin, haluaisinko tulla rahastonhoitajaksi eli taloudenhoitajaksi ja tässä ollaan!

Rahojen ymmärtämiseen ja opetteluun Ilvestytöt on täydellinen alusta: kuitteja ei ole hurjaa määrää joka vuosi mutta kuitenkin riittävän moneen eri tarkoitukseen (ansiomerkit, retket, leirit, kokousten tarvikehankinnat, pankkikulut, nettisivukulut jne.) joten niiden merkintää kirjanpidossa saa aidosti opetella.

Partion upein asia on se, että täällä saa tehdä, vaikka aiempaa kokemusta ei olisikaan! Olen saanut osallistua ilmaiseksi Hämeen Partiopiirin kursseille taloudenhoidosta ja lisäksi olen saanut tukea muiden lippukuntien taloudenhoitajilta sekä partiotoimiston työntekijöiltä.

Härmälän Ilvestyttöjen taloustilanne on hyvä, joten kaikki ideat siitä, mitä voitaisiin tehdä, ovat lämpimästi tervetulleita! Ja tietenkin osallistumismaksut saadaan aina pienemmiksi, jos teiltä löytyy hyviä varainhankintaideoita!Huomaattehan, että partion jäsenmaksujen, retki- ja leirimaksujen sekä varustehankintojen hoitamiseen on tarjolla nyt useita eri tapoja:

•         Kaikki tamperelaiset 7-luokkalaiset ja 2.asteen ekan vuoden opiskelijat voivat maksaa Nuorisopassilla Suomen partolaisten + Ilvestyttöjen jäsenmaksun.

•         Vähävaraiset perheet voivat anoa jäsenmaksun vapautusta Partion Ystävien kautta, lisätietoja tästä saa partiotoimistolta. Samaan osoitteeseen voit itse lahjoittaa rahaa, jotta joku tarvitseva saa harrastaa partiota ilmaiseksi.
•         Vähävaraiset perheet voivat anoa Tampereen kaupungin sosiaalitoimelta harrastusrahaa, jolla korvataan jäsenmaksut, retkien ja leirien kulut sekä varustehankinnat.
•         Varusteita saa aina pyytää lainaksi meiltä johtajilta, niin kaikkea ei tarvitse ostaa heti itselle, jos ei ole vielä varma, onko retkeily se oma juttu.
•         Lippukunta voi maksaa leiri/retki-maksut osallistujan puolesta jos perheen taloudellinen tilanne on haastava. Lippukunta ei tarvitse tähän mitään virallisia tietoja taloudellisesta tilanteestanne, vaan sähköposti tms. viesti lippukunnanjohtajalle riittää ja asia jää vain lippukunnanjohtajajan sekä taloudenhoitajan tietoon.

Ota rohkeasti yhteyttä Jenniin aina jos sinulla on jotain rahoihin liittyvää kysyttävää, selvitetään yhdessä!

Terveisin Jenni

Kuvissa Jenni testaamassa liukulumikenkiä Pyhätunturilla jouluna, nokka kohti samaa paikkaa taas pääsiäiseksi!

syntymäpäiväonnittelut

Lippukunnan kunniajäsen Anja ”Seiska” Kuusi yllätettiin 15.2 hänen syntymäpäivänään Tokko partiomieles tallella on -laululla ja Ilvestyttöhuudolla. Seiska on Ilvestyttö suurella sydämellä. Hän on toiminut monissa vastuullisissa tehtävissä ja aina ollut valmis auttamaan. Mukana onnittelemassa kirpeässä talvisäässä olivat: Mukke, Mersu, Saku, Eeva, Anna, Jenna, Leimu ja Maria.

Metsägallup

 Tarpojavartio pölytikat järjestivät sähköisen kyselyn ihmisten suhteesta metsään vuoden 2020 loppupuolella. Heidän tavoitteenaan oli tavoittaa mahdollisimman monipuolinen ja laaja kohderyhmä. Vastauksia tuli 31 kappaletta ja vastaajia oli kaikista ikäryhmistä. Tässä tarpojat esittelevät yhteenvedon vastauksista. - johtajat

Morjesta! 

Tässä on meidän, pölytikkojen metsägallupin yhteenveto. Päätimme tehdä metsägallupin, koska halusimme tietää ihmisten metsätottumuksista. Tervetuloa lukemaan!

1. Kuinka usein vierailet metsässä?

39% vastaajista vastasi "joskus"

30% vastaajista vastasi "todella usein"

16% vastaajista vastasi "usein"

6% vastaajista vastasi "aina, asun metsässä"

2. Miksi vierailet metsässä? (monivalintakysymys, jossa sai valita useamman kohdan)

top 3 prosentteina:

71% käy lenkillä

39% käy rauhoittumassa

29% haluaa omaa aikaa

muita vastauksia: käyn muuten vaan, käyn jonkun kanssa.

3. Kuinka läheinen metsä on sinulle?

65% rakastaa metsää

26% pitää paljon metsästä

6% pitää metsästä

3% ei ollenkaan

4. Mitä teet kun löydät roskan metsästä?

68% nostaa maasta ja vie sen roskikseen

10% jättää maahan, jatkaa matkaa

muita vastauksia oli mm. kaivaa roskan maan alle 30cm syvyyteen, jotkut sanoivat, että riippuu tilanteesta.

5. Kenen kanssa liikut metsässä?  (monivalintakysymys)

68% yksin

32% jonkun kanssa (esim. perheenjäsen, ystävä, lemmikki)

6. Mihin vuodenaikaan viihdyt parhaiten metsässä?

suurin osa vastasi "kaikki käy". Muita vastauksia oli "keväällä", "kesällä" ja "syksyllä".

7. Mikä on lempiasiasi metsässä? (avoin kysymys)

tuoksu, ruska, puut, polut, linnut, rauha, kauneus, äänet, raikkaus, vesi, maisemat sekä tuuli.

8. Kerro paras metsäkokemuksesi!

"suunnistus kaverin kanssa"

"vaeltaminen"

"armeijan talviharjoitus -25c pakkasessa"

"ruohikossa makoilu"

"majojen tekeminen"

"metsä-piknik"

"luolassa yöpyminen"

"viikonloppu Laipanmaalla"

"yöpyminen laavulla"
"muovijätteen polttaminen"

ikäjakauma

iso osa vastaajista oli 13-15-vuotiaita, mutta myös 40-60-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita löytyi. Seassa oli myös kaksi 16-19-vuotiasta, kahdeksan 20-40-vuotiasta ja yksi 0-6-vuotias.

Kiitos metsägallupin lukijoille ja vastaajille! Turvallista eräjormailua myös tänäkin vuonna!

Tarpojaretki 30.10.-1.11.

 Maagiset maahiset - tarpojaretki

Perjantai

Leirille tulevat saapuivat härmälän kirkolle 17.30. Kirkolla sovimme siitä, kenen kyydillä kukakin menee. Noin 18.00 kaikki olivat valmiita lähtemään.

Ajomatka oli pitkä ja pimeä. Ja kuten yleensä yleensä, Salet seurasivat meitä, sillä näimme joka paikkakunnalla uuden Salen. Saimme myös seurata koko matkan ajan ympäristöä hirvenmetsästyskauden takia.

Saavuttuamme Valkkikselle oli erittäin koleaa ja synkkää. Yksi autollinen myöhästyi yhteisten tavaroiden kannosta, koska he olivat eksyneet randomihmisten kesämökin pihalle. Kun olimme saaneet kaikki tavarat kannettua Valkkiksen terassille, alkoi iltaohjelma.

Iltanuotiota varten hakkasimme halkoja. Kun olimme saaneet tulen nuotioon, istuimme sen ympärille odottaen hiillosta nuotioon. Saatuamme hiilloksen, vuolimme makkaratikut ja paistoimme makkaraa. Makkara oli erinomaista ja osa oli tehnyt omastaan erityisen hiillostuneen. Jälkiruoaksi teimme fantastisen herkullisia suklaabanaaneja ja joimme kuumaa mehua.

Seuraavaksi oli ilta-aktiviteettien vuoro. Lauloimme yhden nuotiolaulun alkuun. Sen jälkeen metsässä raikui "Aaluette!" Seuraavaksi menimme speed-datingiä, lauloimme lauluja ja esitimme partioaiheisia pantomiimikohtauksia. Päätimme iltanuotion Puolalaiseen nuotiolauluun ja sisaruspiiriin.

Päivän lopuksi menimme hoitamaan hammaspyykin läheiseen puskaan sekä pidimme huussibileet. Sitten kömmimme väsyneinä makuupusseihimme ja kukin pelasi puhelimellaan lempipeliään. Aika pian simahdimme ja olimme syvällä unten mailla.

Lauantai

Herätys oli lauantaina kahdeksalta. Heti sen jälkeen oli lipunnosto. Nostimme lipun ja menimme aamupalalle. Aamupalaksi oli kaurapuuroa hillolla ja leipää. Siitä melko reippaalla aikataululla oli vuoro siirtyä rastiradan pariin. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä lähetettiin suoraan rastille yksi, kun taas toinen ryhmä teki ensin rastin seitsemän, jotta ryhmien välille syntyisi pienehkö välimatka. Osa rasteista oli kylmärasteja ja osalla oli rastihenkilö. Rasteilla oli ohjelmana mm. retken teemaan sopiva luontokoriste, ruokarasti, sekä EA-taitoja. Kämpälle saapumisen jälkeen söimme välipalan ja kasasimme puolijoukkueteltan seuraavaa yötä varten. Teltan kasaaminen sointui meitä helposti ilman suurempia vaikeuksia.

Teltan kokoamisen jälkeen vuorossa oli taivaallinen päivällinen. Ruokana oli lihapullia, perunamuusia, ruskeaa kastiketta sekä salaattia ja jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja rahkaa. Saunaan menimme päivällisen jälkeen kahdessa porukassa: ensin leiriläiset sitten johtajat. Vielä yhdeltätoista jouduimme hakkaamaan puita täydennykseksi yön kamiinalämmitystä varten. Noin puoli kahdentoista aikaan hiljennyimme nukkumaan. Yön aikana oli neljä kahden tunnin kipinävuoroa jossa yhdessä oli aina yksi pari.

odotukset vs todellisuus

Sunnuntai

Heräsimme kahdeksalta, ja osan herättämisessä kesti hieman kauemmin kuin luulisi. Veimme osan tavaroista teltasta rinkoille ja söimme aamupalaksi leipää ja puuroa hillon kera. Sitten pakkasimme rinkkamme ja menimme pelaamaan lipunryöstöä. Se oli kivaa, kunnes Juulia satutti nilkkansa ja Nuppu lensi mäkeä alas satuttaen selkänsä. Menimme sitten purkamaan puokin. Se sujui sujuvasti ja helposti. 

Sitten olikin jo lounaan aika. Söimme kookoskanakeittoa ja luimme kipinätarinan. Teimme myös pienen adjektiivitarinan. Jaoimme siivoustehtävät ja ryhdyimme hommiin. Laskimme lipun ja menimme odottamaan kyytejä. Leiristä jäi hyvä fiilis ja oli tosi kivaa.

-tarpojavartio Pölytikat

Sudenpennut Pandan jäljillä 25.10.

25. lokakuuta 20 reipasta sudenpentua Metsähiiret- ja Majavat-ryhmistä sekä neljä akelaa lähtivät retkelle Ammejärven laavulle Lempäälään. Retkellä tehtiin WWF:n pandamerkin aktiviteetteja. Pandamerkkiä tehdessä sudenpennut pääsivät tutkimaan luonnon monimuotoisuutta erilaisten tehtävien ja leikkien avulla.

kuvaaja: Katja Laakkonen

Aamupäivällä sudenpennut jaettiin neljään ryhmään pipojen värien perusteella ja leikittiin aarteenetsintää ja ravintoketjuleikkiä. Sitten olikin jo lounasaika. Kokkasimme nakkisoppaa trangioilla. Osa sudenpennuista käytti trangiaa ensimmäistä kertaa elämässään! Itse tehty ruoka maistui hyvin.

 

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Anni Ylinen

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Katja Laakkonen

Syömisen jälkeen tehtiin ympäristötaideteokset uhanalaisista lajeista käyttäen luonnonmateriaaleja.

        

Panda
 kuvaaja: Katja Laakkonen

Afrikanpingviini
kuvaaja: Katja Laakkonen

      

Panda
kuvaaja: Katja Laakkonen

Lumileopardi
kuvaaja: Katja Laakkonen

Seuraavaksi harjoiteltiin roskien lajittelua. Tällä välin osa akeloista oli valmistanut nuotiolla suklaabanaaneja kaikille. Ne olivat herkullisia. Paahdoimme myös vaahtokarkkeja.

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Anni Ylinen

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Katja Laakkonen

Vatsat täynnä vielä mittailtiin luonnosta löytyviä asioita kuten lehtiä ja vertailtiin havaintoja. Sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja matkattiin takaisin parkkipaikalle, jossa sudenpennut kertoivat hakemaan tulleille vanhemmille mitä olivat luonnossa nähneet. Päivän päätteeksi kaikki saivat pandamerkin hihaan ommeltavaksi.

kuvaaja: Katja Laakkonen

        

kuvaaja: Anni Ylinen

kuvaaja: Anni Ylinen

Näin tehtiin kesäleiri Kohokohta 2020

Kesäleiri Kohokohta 2020 suunnittelu alkoi tammikuussa Ilvestyttöjen Isojohtajiston kokouksessa, kun kesäleirin ajankohdaksi valittiin 25.-28.6.2020. Samassa kokouksessa valittiin myös meidät leirinjohtajat, Johanna Röyttä ja Amanda Rinne. Aiempaa kesäleirin johtamistaitoa ei ollut meillä kummallakaan, mutta Johannalla oli leirilippukunnan johtamiskokemusta edellisen kesän piirileiri Ilves19:stä. 

Kesäleirin suunnittelu oli aluksi hidasta. Me leirinjohtajat pääosin suunnittelimme leiriä sen mukaan, kun oli tarvetta. Helmi-maaliskuun aikana aloitimme kesäleirin suunnittelun muidenkin johtajien kanssa. Keräsimme työryhmän, jonka kanssa pidimme Skypessä suunnittelukokouksia. Käytimme paljon aikaa luoden valmiita täydennettäviä tiedostoja ja suunnitellen Skype-kokouksissa läpikäytäviä asioita. Etukäteisvalmistelujen avulla meidän oli helppo suunnitella leiriä eteenpäin työryhmän kanssa. Suunnittelukokouksissa päätettiin mm. leirin teema, nimi, joitakin isompia ohjelmanumeroita ja suunniteltiin aikataulua. Onneksi kokouksissa oli aktiivisia ilvestyttö- ja haukkajohtajia, jolloin leiriä saatiin hyvin suunniteltua etänäkin!

Leiriä oli haastava suunnitella, koska ei ollut varmaa saadaanko sitä edes järjestää. Lopullisen tiedon siitä saammeko pitää leirin, saimme vasta toukokuun alussa. Lisäksi monet turvallisuusasiat toivat lisähuolta, esimerkiksi kuinka pystymme järjestämään kaikille osallistujille turvallisen leirin. Jouduimme myös rajaamaan osallistujamäärän maksimissaan 50 henkilöön, joka esti osan halukkaista osallistumasta leirille. Yllätyimme, kun osallistujien määrä menikin täyteen jo toukokuussa. Oli ihanaa huomata, että innokkaita partiolaisia löytyy ja he ovat halukkaita osallistumaan kesäleirille! Harmillista, ettemme saaneet ottaa kaikkia mukaan. Toivottavasti syksyllä saadaan järjestää tapahtumia taas normaalisti!

Kesäleirin suunnittelussa toukokuu ja kesäkuu olivat kaikkein aktiivisimmat. Pidimme useita kokouksia ja työryhmän yhteisessä Whatsapp-ryhmässä käytiin paljon keskusteluja, kun piti saada nopeasti päätettyä asioita. Kesäkuun aikana saatiin lopulta tietää työryhmän ja leiriläisten vahvuus ja viimeisteltyä ohjelmat.

Tällainen Kohokohta 2020 oli:

Kesäkuussa järjestettiin Härmälän Haukkojen ja Ilvestyttöjen yhteinen kesäleiri Valkiksella, Kohokohta 2020. Leiri alkoi torstaiaamuna Härmälän kirkon parkkipaikalta. Valkikselle päästyämme aloimme pystyttämään leiriä. Ensimmäisen leiripäivän aikataulut venähtivät, koska keittiön pystytyksessä menikin oletettua kauemmin, jonka takia lounas siirtyi myöhemmäksi. Onneksi sää suosi melkein liiankin hyvin, sillä lämpötila hipoi jopa kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Loppupäivä sujui viimeisten rakenteluiden parissa.

Perjantaina oli vesiohjelmapäivä. Kaikki ikäkaudet pääsivät melomaan, uimaan, saunomaan ja tekemään myös muutakin vesiohjelmaa. Illalla päivällisen jälkeen kaikki pääsivät painamaan leirin logon astiapyyhkeeseen. Vanhemmat leiriläiset pääsivät lisäksi ampumaan haulikolla. Haulikkoammunnan jälkeen tarpojat suuntasivat kohti haikin yörastia.

Lauantaina kaikki ikäkaudet lähtivät haikille. Jokaisella ikäkaudella oli oma reitti, joka päättyi vaijeriliukuun Valkeejärven yli. Haikin jälkeen syötiin ja saunottiin, ja päivän päätteeksi oli vielä iltaohjelma. Jokaisella ikäkaudella oli oma ohjelmanumero harjoiteltuna. Iltaohjelmassa laulettiin ja naurettiin. 

Sunnuntaina herättiin ja aloitettiin leirin purkaminen. Purkaminen sujui ongelmitta. Lipunlaskun yhteydessä kävimme läpi Kohokohdan kohokohdat -taulun, johon leiriläiset olivat kirjoittaneet kivoja asioita leiristä. Pääsimme turvallisesti takaisin kirkolle ja leiri päättyi siihen. Leiri oli onnistunut, keli oli mitä mainioin ja kaikki saivat uida useaan otteeseen. 

Kohokohta 2020 -leiri päättyi työryhmämme osalta leirin jälkeen pidettyyn läpikäyntikokoukseen. Kokouksessa keräsimme palautetta ja muistelimme leiriä. Vaikka leirin johtaminen oli kummallekin meistä uutta ja vielä poikkeusolojen aikana, leiri oli todella onnistunut. Leirillä oli parasta nähdä osallistujien hymyt ja kuulla pirskahtelevaa naurua ympäri leirialuetta. 

Kohokohtaa 2020 muistellen ja kiittäen,

leirinjohtajat Johanna ja Amanda