syntymäpäiväonnittelut

Lippukunnan kunniajäsen Anja ”Seiska” Kuusi yllätettiin 15.2 hänen syntymäpäivänään Tokko partiomieles tallella on -laululla ja Ilvestyttöhuudolla. Seiska on Ilvestyttö suurella sydämellä. Hän on toiminut monissa vastuullisissa tehtävissä ja aina ollut valmis auttamaan. Mukana onnittelemassa kirpeässä talvisäässä olivat: Mukke, Mersu, Saku, Eeva, Anna, Jenna, Leimu ja Maria.

Metsägallup

 Tarpojavartio pölytikat järjestivät sähköisen kyselyn ihmisten suhteesta metsään vuoden 2020 loppupuolella. Heidän tavoitteenaan oli tavoittaa mahdollisimman monipuolinen ja laaja kohderyhmä. Vastauksia tuli 31 kappaletta ja vastaajia oli kaikista ikäryhmistä. Tässä tarpojat esittelevät yhteenvedon vastauksista. - johtajat

Morjesta! 

Tässä on meidän, pölytikkojen metsägallupin yhteenveto. Päätimme tehdä metsägallupin, koska halusimme tietää ihmisten metsätottumuksista. Tervetuloa lukemaan!

1. Kuinka usein vierailet metsässä?

39% vastaajista vastasi "joskus"

30% vastaajista vastasi "todella usein"

16% vastaajista vastasi "usein"

6% vastaajista vastasi "aina, asun metsässä"

2. Miksi vierailet metsässä? (monivalintakysymys, jossa sai valita useamman kohdan)

top 3 prosentteina:

71% käy lenkillä

39% käy rauhoittumassa

29% haluaa omaa aikaa

muita vastauksia: käyn muuten vaan, käyn jonkun kanssa.

3. Kuinka läheinen metsä on sinulle?

65% rakastaa metsää

26% pitää paljon metsästä

6% pitää metsästä

3% ei ollenkaan

4. Mitä teet kun löydät roskan metsästä?

68% nostaa maasta ja vie sen roskikseen

10% jättää maahan, jatkaa matkaa

muita vastauksia oli mm. kaivaa roskan maan alle 30cm syvyyteen, jotkut sanoivat, että riippuu tilanteesta.

5. Kenen kanssa liikut metsässä?  (monivalintakysymys)

68% yksin

32% jonkun kanssa (esim. perheenjäsen, ystävä, lemmikki)

6. Mihin vuodenaikaan viihdyt parhaiten metsässä?

suurin osa vastasi "kaikki käy". Muita vastauksia oli "keväällä", "kesällä" ja "syksyllä".

7. Mikä on lempiasiasi metsässä? (avoin kysymys)

tuoksu, ruska, puut, polut, linnut, rauha, kauneus, äänet, raikkaus, vesi, maisemat sekä tuuli.

8. Kerro paras metsäkokemuksesi!

"suunnistus kaverin kanssa"

"vaeltaminen"

"armeijan talviharjoitus -25c pakkasessa"

"ruohikossa makoilu"

"majojen tekeminen"

"metsä-piknik"

"luolassa yöpyminen"

"viikonloppu Laipanmaalla"

"yöpyminen laavulla"
"muovijätteen polttaminen"

ikäjakauma

iso osa vastaajista oli 13-15-vuotiaita, mutta myös 40-60-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita löytyi. Seassa oli myös kaksi 16-19-vuotiasta, kahdeksan 20-40-vuotiasta ja yksi 0-6-vuotias.

Kiitos metsägallupin lukijoille ja vastaajille! Turvallista eräjormailua myös tänäkin vuonna!

Tarpojaretki 30.10.-1.11.

 Maagiset maahiset - tarpojaretki

Perjantai

Leirille tulevat saapuivat härmälän kirkolle 17.30. Kirkolla sovimme siitä, kenen kyydillä kukakin menee. Noin 18.00 kaikki olivat valmiita lähtemään.

Ajomatka oli pitkä ja pimeä. Ja kuten yleensä yleensä, Salet seurasivat meitä, sillä näimme joka paikkakunnalla uuden Salen. Saimme myös seurata koko matkan ajan ympäristöä hirvenmetsästyskauden takia.

Saavuttuamme Valkkikselle oli erittäin koleaa ja synkkää. Yksi autollinen myöhästyi yhteisten tavaroiden kannosta, koska he olivat eksyneet randomihmisten kesämökin pihalle. Kun olimme saaneet kaikki tavarat kannettua Valkkiksen terassille, alkoi iltaohjelma.

Iltanuotiota varten hakkasimme halkoja. Kun olimme saaneet tulen nuotioon, istuimme sen ympärille odottaen hiillosta nuotioon. Saatuamme hiilloksen, vuolimme makkaratikut ja paistoimme makkaraa. Makkara oli erinomaista ja osa oli tehnyt omastaan erityisen hiillostuneen. Jälkiruoaksi teimme fantastisen herkullisia suklaabanaaneja ja joimme kuumaa mehua.

Seuraavaksi oli ilta-aktiviteettien vuoro. Lauloimme yhden nuotiolaulun alkuun. Sen jälkeen metsässä raikui "Aaluette!" Seuraavaksi menimme speed-datingiä, lauloimme lauluja ja esitimme partioaiheisia pantomiimikohtauksia. Päätimme iltanuotion Puolalaiseen nuotiolauluun ja sisaruspiiriin.

Päivän lopuksi menimme hoitamaan hammaspyykin läheiseen puskaan sekä pidimme huussibileet. Sitten kömmimme väsyneinä makuupusseihimme ja kukin pelasi puhelimellaan lempipeliään. Aika pian simahdimme ja olimme syvällä unten mailla.

Lauantai

Herätys oli lauantaina kahdeksalta. Heti sen jälkeen oli lipunnosto. Nostimme lipun ja menimme aamupalalle. Aamupalaksi oli kaurapuuroa hillolla ja leipää. Siitä melko reippaalla aikataululla oli vuoro siirtyä rastiradan pariin. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä lähetettiin suoraan rastille yksi, kun taas toinen ryhmä teki ensin rastin seitsemän, jotta ryhmien välille syntyisi pienehkö välimatka. Osa rasteista oli kylmärasteja ja osalla oli rastihenkilö. Rasteilla oli ohjelmana mm. retken teemaan sopiva luontokoriste, ruokarasti, sekä EA-taitoja. Kämpälle saapumisen jälkeen söimme välipalan ja kasasimme puolijoukkueteltan seuraavaa yötä varten. Teltan kasaaminen sointui meitä helposti ilman suurempia vaikeuksia.

Teltan kokoamisen jälkeen vuorossa oli taivaallinen päivällinen. Ruokana oli lihapullia, perunamuusia, ruskeaa kastiketta sekä salaattia ja jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja rahkaa. Saunaan menimme päivällisen jälkeen kahdessa porukassa: ensin leiriläiset sitten johtajat. Vielä yhdeltätoista jouduimme hakkaamaan puita täydennykseksi yön kamiinalämmitystä varten. Noin puoli kahdentoista aikaan hiljennyimme nukkumaan. Yön aikana oli neljä kahden tunnin kipinävuoroa jossa yhdessä oli aina yksi pari.

odotukset vs todellisuus

Sunnuntai

Heräsimme kahdeksalta, ja osan herättämisessä kesti hieman kauemmin kuin luulisi. Veimme osan tavaroista teltasta rinkoille ja söimme aamupalaksi leipää ja puuroa hillon kera. Sitten pakkasimme rinkkamme ja menimme pelaamaan lipunryöstöä. Se oli kivaa, kunnes Juulia satutti nilkkansa ja Nuppu lensi mäkeä alas satuttaen selkänsä. Menimme sitten purkamaan puokin. Se sujui sujuvasti ja helposti. 

Sitten olikin jo lounaan aika. Söimme kookoskanakeittoa ja luimme kipinätarinan. Teimme myös pienen adjektiivitarinan. Jaoimme siivoustehtävät ja ryhdyimme hommiin. Laskimme lipun ja menimme odottamaan kyytejä. Leiristä jäi hyvä fiilis ja oli tosi kivaa.

-tarpojavartio Pölytikat

Sudenpennut Pandan jäljillä 25.10.

25. lokakuuta 20 reipasta sudenpentua Metsähiiret- ja Majavat-ryhmistä sekä neljä akelaa lähtivät retkelle Ammejärven laavulle Lempäälään. Retkellä tehtiin WWF:n pandamerkin aktiviteetteja. Pandamerkkiä tehdessä sudenpennut pääsivät tutkimaan luonnon monimuotoisuutta erilaisten tehtävien ja leikkien avulla.

kuvaaja: Katja Laakkonen

Aamupäivällä sudenpennut jaettiin neljään ryhmään pipojen värien perusteella ja leikittiin aarteenetsintää ja ravintoketjuleikkiä. Sitten olikin jo lounasaika. Kokkasimme nakkisoppaa trangioilla. Osa sudenpennuista käytti trangiaa ensimmäistä kertaa elämässään! Itse tehty ruoka maistui hyvin.

 

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Anni Ylinen

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Katja Laakkonen

Syömisen jälkeen tehtiin ympäristötaideteokset uhanalaisista lajeista käyttäen luonnonmateriaaleja.

        

Panda
 kuvaaja: Katja Laakkonen

Afrikanpingviini
kuvaaja: Katja Laakkonen

      

Panda
kuvaaja: Katja Laakkonen

Lumileopardi
kuvaaja: Katja Laakkonen

Seuraavaksi harjoiteltiin roskien lajittelua. Tällä välin osa akeloista oli valmistanut nuotiolla suklaabanaaneja kaikille. Ne olivat herkullisia. Paahdoimme myös vaahtokarkkeja.

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Anni Ylinen

kuvaaja: Katja Laakkonen

kuvaaja: Katja Laakkonen

Vatsat täynnä vielä mittailtiin luonnosta löytyviä asioita kuten lehtiä ja vertailtiin havaintoja. Sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja matkattiin takaisin parkkipaikalle, jossa sudenpennut kertoivat hakemaan tulleille vanhemmille mitä olivat luonnossa nähneet. Päivän päätteeksi kaikki saivat pandamerkin hihaan ommeltavaksi.

kuvaaja: Katja Laakkonen

        

kuvaaja: Anni Ylinen

kuvaaja: Anni Ylinen

Näin tehtiin kesäleiri Kohokohta 2020

Kesäleiri Kohokohta 2020 suunnittelu alkoi tammikuussa Ilvestyttöjen Isojohtajiston kokouksessa, kun kesäleirin ajankohdaksi valittiin 25.-28.6.2020. Samassa kokouksessa valittiin myös meidät leirinjohtajat, Johanna Röyttä ja Amanda Rinne. Aiempaa kesäleirin johtamistaitoa ei ollut meillä kummallakaan, mutta Johannalla oli leirilippukunnan johtamiskokemusta edellisen kesän piirileiri Ilves19:stä. 

Kesäleirin suunnittelu oli aluksi hidasta. Me leirinjohtajat pääosin suunnittelimme leiriä sen mukaan, kun oli tarvetta. Helmi-maaliskuun aikana aloitimme kesäleirin suunnittelun muidenkin johtajien kanssa. Keräsimme työryhmän, jonka kanssa pidimme Skypessä suunnittelukokouksia. Käytimme paljon aikaa luoden valmiita täydennettäviä tiedostoja ja suunnitellen Skype-kokouksissa läpikäytäviä asioita. Etukäteisvalmistelujen avulla meidän oli helppo suunnitella leiriä eteenpäin työryhmän kanssa. Suunnittelukokouksissa päätettiin mm. leirin teema, nimi, joitakin isompia ohjelmanumeroita ja suunniteltiin aikataulua. Onneksi kokouksissa oli aktiivisia ilvestyttö- ja haukkajohtajia, jolloin leiriä saatiin hyvin suunniteltua etänäkin!

Leiriä oli haastava suunnitella, koska ei ollut varmaa saadaanko sitä edes järjestää. Lopullisen tiedon siitä saammeko pitää leirin, saimme vasta toukokuun alussa. Lisäksi monet turvallisuusasiat toivat lisähuolta, esimerkiksi kuinka pystymme järjestämään kaikille osallistujille turvallisen leirin. Jouduimme myös rajaamaan osallistujamäärän maksimissaan 50 henkilöön, joka esti osan halukkaista osallistumasta leirille. Yllätyimme, kun osallistujien määrä menikin täyteen jo toukokuussa. Oli ihanaa huomata, että innokkaita partiolaisia löytyy ja he ovat halukkaita osallistumaan kesäleirille! Harmillista, ettemme saaneet ottaa kaikkia mukaan. Toivottavasti syksyllä saadaan järjestää tapahtumia taas normaalisti!

Kesäleirin suunnittelussa toukokuu ja kesäkuu olivat kaikkein aktiivisimmat. Pidimme useita kokouksia ja työryhmän yhteisessä Whatsapp-ryhmässä käytiin paljon keskusteluja, kun piti saada nopeasti päätettyä asioita. Kesäkuun aikana saatiin lopulta tietää työryhmän ja leiriläisten vahvuus ja viimeisteltyä ohjelmat.

Tällainen Kohokohta 2020 oli:

Kesäkuussa järjestettiin Härmälän Haukkojen ja Ilvestyttöjen yhteinen kesäleiri Valkiksella, Kohokohta 2020. Leiri alkoi torstaiaamuna Härmälän kirkon parkkipaikalta. Valkikselle päästyämme aloimme pystyttämään leiriä. Ensimmäisen leiripäivän aikataulut venähtivät, koska keittiön pystytyksessä menikin oletettua kauemmin, jonka takia lounas siirtyi myöhemmäksi. Onneksi sää suosi melkein liiankin hyvin, sillä lämpötila hipoi jopa kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Loppupäivä sujui viimeisten rakenteluiden parissa.

Perjantaina oli vesiohjelmapäivä. Kaikki ikäkaudet pääsivät melomaan, uimaan, saunomaan ja tekemään myös muutakin vesiohjelmaa. Illalla päivällisen jälkeen kaikki pääsivät painamaan leirin logon astiapyyhkeeseen. Vanhemmat leiriläiset pääsivät lisäksi ampumaan haulikolla. Haulikkoammunnan jälkeen tarpojat suuntasivat kohti haikin yörastia.

Lauantaina kaikki ikäkaudet lähtivät haikille. Jokaisella ikäkaudella oli oma reitti, joka päättyi vaijeriliukuun Valkeejärven yli. Haikin jälkeen syötiin ja saunottiin, ja päivän päätteeksi oli vielä iltaohjelma. Jokaisella ikäkaudella oli oma ohjelmanumero harjoiteltuna. Iltaohjelmassa laulettiin ja naurettiin. 

Sunnuntaina herättiin ja aloitettiin leirin purkaminen. Purkaminen sujui ongelmitta. Lipunlaskun yhteydessä kävimme läpi Kohokohdan kohokohdat -taulun, johon leiriläiset olivat kirjoittaneet kivoja asioita leiristä. Pääsimme turvallisesti takaisin kirkolle ja leiri päättyi siihen. Leiri oli onnistunut, keli oli mitä mainioin ja kaikki saivat uida useaan otteeseen. 

Kohokohta 2020 -leiri päättyi työryhmämme osalta leirin jälkeen pidettyyn läpikäyntikokoukseen. Kokouksessa keräsimme palautetta ja muistelimme leiriä. Vaikka leirin johtaminen oli kummallekin meistä uutta ja vielä poikkeusolojen aikana, leiri oli todella onnistunut. Leirillä oli parasta nähdä osallistujien hymyt ja kuulla pirskahtelevaa naurua ympäri leirialuetta. 

Kohokohtaa 2020 muistellen ja kiittäen,

leirinjohtajat Johanna ja Amanda

Lippukunnanjohtajan saappaissa

Nämä lippukunnanjohtajan saappaat ja me sen mukana päädyttiin lokakuussa 2019 syyskokouksen jälkeen nykyiselle käyttäjälleen Jenna Röytälle. Varsinaiseen aktiivikäyttöön saappaat pääsivät tammikuussa 2020. Tammikuussa saappaiden mukana pääsimme näkemään heti alkuun Isojohtajistossa aloitetut muutokset lippukunnan toiminnassa. Suurella mielenkiinnolla jäimme seuraamaan erityisesti johtajiston ja hallituksen työnjaon muutosta. Helmikuussa työstettiin kovaa vauhtia eteenpäin virallisia papereita ja toimintaa. Ajoittain täytyi pitää kovasti kiinni ettei tipahtaisi matkasta. 

Maaliskuun koittaessa alkoikin erikoiset ajat, sillä saappaiden käyttö virallisissa tilaisuuksissa vaihtui sisätiloissa kyhjöttämiseksi. Koronan aiheuttamat rajoitukset aiheuttivat sen, että lippukunnanjohtaja istui kotisohvalla tietokoneen ääressä kuulokkeiden kanssa tai puhelimella viestitellen. Me odotimme eteisessä toiveikkaasti lupaa päästä taas ulkoilemaan. Paperitöitä ja etänä johtamista näytti olevan paljonkin, vaikka sisätiloissa tuli käveltyä tai oltua paikoillaan useita kertoja. Muutoksia tuli nopealla tahdilla, mutta niistä onneksi selvittiin. 

Huhtikuussa saatiin työläimmät asiat tehtyä mm. lippukunnan sääntöjen muuttaminen, kevätkokous ja muut virallisuudet. Pääsimme neljän seinän sisältä vihdoin ulkoilemaan ja pitämään kevätkokousta. Erikoisien aikojen jatkuessa jatkoimme rajoitusten kehittymisen seuraamista jälleen kotoa käsin. Toukokuussa sentään alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, sillä rajoitusten myötä saappaiden ulkona käyttäminen lisääntyi. Kesäleirin suunnittelua pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä vaihteeksi tutussa ympäristössä, koloilla. Pitkästä aikaa osallistuttiin hallituksen kevään viimeiseen kokoukseen kesäkuun alussa.

Juhannuksen jälkeen olimme upeassa kesähelteessä nauttimassa kesäleiristä järjestäjän näkökulmasta. Oli todella hienoa päästä tapaamaan partiokavereita ja toteuttamaan leiriä lapsille haastavan kevään jälkeen. Ulkoilmasta, auringosta ja partiolaisten naurusta nautimme erityisen paljon. Loppukesän olemmekin lomailleet, mutta odottelemme syksyn alkua innolla. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä syksyn aikana on vielä lippukunnanjohtajalla edessä poikkeuksellisen kevään ja kesän jälkeen. 

Terveisin,

Havunneulaset lippukunnanjohtajan saappaissa

Etäpartiokevät

Poikkeustilan aikana meidänkin tarpojat ovat siirtyneet etäkokouksiin. Vartioille Pölypuhvelit ja Tulitikat

ollaan pidetty yhteisiä etäkokouksia. Olemme tehneet monenlaista aktiviteettia kotoa käsin, mutta ne ovat

todella erilaisia normaaleihin viikkokokouksiin verrattuna. Erityisesti tekniset vaikeudet ovat luoneet

haasteita.

Kyselimme tarpojilta mietteitä liittyen etäkokouksiin sekä miten ne eroavat tavallisista kokouksista:

”Etäkokouksissa pitää olla laitteet valmiina ja lähikokoukseen pitää yleensä vain kävellä.”

”Tehtävien teko on ollut ihan mukavaa, kun siinä tulee käytyä enemmän ulkona esim. käy ulkona kävelyllä

metsässä”

Melko pian poikkeustilan alkamisen jälkeen Hämeen partiopiiri julkaisi #kotikolona -merkin, jonka voivat suorittaa kaikki ikäkaudet. Tässä fiiliksiä siitä:

”olen myös huomannut, että olen merkin myötä tehnyt asioita mitä en luultavasti muuten tekisi esim.

kerännyt paljon roskia”

Juulia

”Mun mielestä on tosi kiva kun partiota on voitu järjestää myös etänä! Ja nyt kun me opiskellaan kotona

jaollaan aika paljon sisällä, niin on kiva kun niitä tehtäviä sitä merkkiä varten on voinut suorittaa ulkona!!

Juulia

”Tää etäpartio on ollu todella kivaa ku meil on annettu erilaisii tehtävii ja just semmosii ulkotehtävii

aikalail.”

Peppiina

”Tää etäpartio on ollu todella kivaa ja tykkään kans kun meille tehtiin toi kotikolona-merkki niin on sitten

jotain partioaiheista tekemistä.”

Peppiina

”Fiilikset tästä koronasta eivät ole niin kivat, joten etäpartio tuo aktiivisuutta arkeen!”

”on ollu kiva tehä ja juu en oo koko aja jaksanu kouluu ni ihan kiva sit et on partiooki välissä.”

Peppiina

Parasta on ollut monien mielestä merkin suorittaminen ja se, että sitä ollaan voitu suorittaa ulkona. Siitä

saa merkinkin paitaan. Osa on myös seurannut esimerkiksi Suomen partiolaiset instagram-tiliä, jossa on

tasaisin väliajoin sisältöä.

Laura

Johtajillekin etäpartioon siirtyminen tuntui alkuun oudolta. Erilaisissa teknisissä ongelmissa on ollut etänä vaikea auttaa, ja viikkotoiminnan uusiksi suunnittelu ei etenkää alussa ollut helppoa. Olemme kuitenkin pitäneet Skypessä etäkokouksia ja suurin osa tarpojista on tekstin kirjoittamishetkellä suorittanut #kotikolona-merkin.